Hävittäjä

Tämä 4 viikon kokeilu loppui siis tähän viikonloppuun. Hävittäjä hävittää nyt itsensä, blogi kyllä jää roikkumaan. Valitettavasti tämä kokeilu ei antanut kokeilijalleen tarpeeksi, lukijoilleen luultavasti vielä vähemmän.

Näillä näkymin tämä oli viimeinen perjantai kun kirjoitan tänne. Huomenna lauantaina tai ylihuomenna sunnuntaina saatan kertoa asiasta lisää, mutta tällä kertaa tämä neljän viikon kokeilu saa jäädä tähän. Vilpittömät kiitokset kaikille lukemaan vaivautuneille. Mikäli, ja epäilen vahvasti, joku on tarpeeksi utelias tietääkseen lisää, kommentointi on auki.

Taas koko päivän harmit yhteen nippuun. Aamupäivällä oli hieman päätä-seinään tilanne näppäimistön kanssa. Eräs työntekijä oli “ergonomisista” syistä tilannut uuden näppäimistön joka poikkesi hyllytavarasta, jota siis meillä on yllin kyllin varaosina. Hän soitti minut paikalle valittaen että kone ei tunnista uutta näppäimistöä mitenkään, hiiri kyllä toimii mutta näppäimet eivät tee yhtään mitään. Kyselin että onko kyseessä langaton vai langallinen näppäimistö johon kaveri vastasi että no kai se langaton on kun piuhaa ei näy näppäimistössä, ja otti kasvoilleen ilmeen jonka voisi kuvitella olevan ylä-asteen opettajan kasvoilla olevan tämän kuritettuaan ala-asteen oppilasta. Tarkistin näppäimistön pakkauksen ja totesin että juu ei ole näppäimistössä piuhaa kun se piuha on täällä paketissa. Kyseessä oli siis näppäimistö jonka piuha on liittimellä varustettu molemmista päistään, eikä vain koneen puoleisesta päästä. Tässä kohtaa “asiakkaan” ilme vaihtui tuon ala-asteella olevan oppilaan ilmeeseen. Kunpa oppisivat uimaan ennen kuin yrittävät kävellä vetten päällä.

Iltapäivällä oli lähes vastaavankaltainen ongelma, langaton hiiri ei kuulemma toiminut. Eipä tietenkään toiminut ennen kuin siihen laittoi paristot sisälle ja lähetin/vastaanotin tietokoneeseen kiinni. Kuka ihme näitä käyttäjiä on opettanut langattomuuksien ihmeelliseen maailmaan, minä vai?

Tänään sitten aamusta tähän saakka kestäneellä kurssilla käytiin läpi linux-asennuksia, eri distroja ja perustoimistokäyttöön perehdyttämistä. Eli toisin sanoen, pyrittiin siihen, että meillä töissä osattaisiin neuvoa linux-työaseman mahdollisesti saavia selviämään mahdollisimman vähillä soitoille mikrotukeen. Ja mikrotuen tehtävä siis saada tämä aikaiseksi. Hieno tunne, etäisesti muistuttaa oman oksan sahaamista.

Eipä tietenkään koko kuva tilanteessa ole noin harmaa ja valju, riittäähän tätä sarkaa kyllä. Huomenna “onneksi” takaisin windows-ongelmien pariin, ovat paljon tutumpia.

Pienet pahoittelut tämän viivästymisestä, syystä joka selviää tuonnempana. Jouduin nimittäin täksi ja huomiseksi päiväksi tutustumis- ja taitokartoituskurssille liittyen firmamme linux-tunnusteluihin. Mitään päätöksiä siirtyä linux-puolelle työpöytäkoneissa ei ole tehty, mutta TCO-laskelmia tehdään, ja mikrotuen tietopohjaa kartoitetaan ja vahvistetaan.

Eipä kahden päivän kurssilla ihmeitä tehdä, mutta käydään kuitenkin pääpiirteittäin läpi ennakoituja ongelmia, sekä niitä tietoja mitä mikrotukiosastollamme jo on. Tuntuu hieman siltä että minut on pistetty tuolle kurssille “pois jaloista”. En ole ehtinyt edes tänne kirjoittaa tuon kurssin takia. Toivottavasti huomenna on enemmän aikaa.

Iltapäivästä tapahtuikin sitten jotain omituisempaa. Eräs täällä töissä runsaassa käytössä oleva laser-tulostin syttyi tuleen. Nimeltä mainitsematon tulostin oli ollut meillä muutaman vuoden tasaisessa käytössä. Tänään päivällä se sitten roihahti liekkeihin. Sammuttamisen ja muun ensiavun jälkeen soitimme tietenkin maahantuojalle asiasta. Tämä oli sitä mieltä ettei niin voi käydä, ei tulostimet lämpene näin paljoa. Kerroimme että meillä ollut yksilö lämpeni niin paljon että syttyi ja maahantuoja toisti ettei niin voi käydä. No meillä kävi niin, vaikka muualla niin ei voisikaan käydä.

Uskon kyllä palanutta tulostinta tässä kohtaa enemmän kuin maahantuojaa.

Sunnuntai oli ja meni. Nopeasti ja rauhallisesti.

Nyt sitten maanantai, ei alkanut eikä ole jatkunut nopeasti eikä rauhallisesti. Jo ennen maanantaikierrostani sain puhelun tulla tutkimaan mikä yhdessä tulostimessa on vikana kun ei toimi oikein. No päästyäni paikalle, ehdin kahvin napata mukaani, huomasin että paperi oli huonosti makasiinissa, JA virta oli kytkemättä. Tietenkin kyseisen tulostimen käyttäjä jätti tunnustamatta tietämättömyytensä tuon virtakytkimen olemassaolosta. Se keikka ei sitten kauaa kestänyt, mutta näitä vastaavia tuli peräkkäin yllättävän monta. Olisikohan joku siivooja sulkenut tulostimet viikonloppuna tai jotain, omituisen moni tulostin oli “mysteerisesti epäkunnossa” tänä maanantaina. On se kiva että ihmiset tietävät mitä tekevät.

Viikko oli ja meni niin päin väärää puuta, että en viitsinyt tänään juurikaan ilakoida vapaa-päivästä. Aamupala, päiväunet, ruokailu, torkut, elokuva ja sitten onkin ilta. Ja siihen se saa jäädäkin.

Aamupäivää, sitä mukavaa ja hyvin sujunutta aamupäivää voi kutsua myrskyksi, jos vertaa miten päivä siitä eteenpäin lähti kulkemaan. Tähän pitää jättää jo tyhjää tilaakin vain ajatuksien kokoamiseksi. Kas näin.

Eli siis, kahvia sain keitettyä kyllä, mutta se ilmeisesti oli uskomattoman pahaa tai jotenkin muuten huonoa, koska yksi kahvihuoneessamme käynyt sysadmin sai sillä mahansa sekaisin ja hän joutui lähtemään kesken päivän pois töistä. En sitten tiedä oliko herkästi lähdetty vai ei. No kuitenkin, tästä seurasi se, että sähköpostipalvelimistamme eniten tietävä henkilö ei siis olisi enää töissä loppupäivänä. Ja nyt sitten seuraavaksi kävi niin, että eräs niistä sähköposteista jotka onnistuin vastauksena lähettämään, sisälsi jotain haittakoodia, en edes tiedä mitä, ja sai sekaisin juuri sen sähköpostipalvelimen mitä myyntipuoli käyttää ensisijaisesti.

Tästä seurasi se, että eräs vastaus erääseen erittäin suureen vastauspyyntöön näytti lähtevän eteenpäin lähettäjältään, mutta tietenkin jäi pyörimään tuolle epäkuntoiselle palvelimelle kulkematta eteenpäin. Lähettäjä tietenkin oletti kaiken olevan kunnossa joten ei edes tarkistanut asianlaitaa keneltäkään. Itse olin edelleen aamupäivästä ihmeissäni, joten kiertelin vain muualla paitsi työhuoneessani, johon oli tullut faksi työasemien uusimistarjouksesta, joka oli kuulemma kiireellinen. Pitämässämme seuraavan viikon yleispalaverissa oli siitä puhettakin, mutta onnistumiset aiemmin päivällä olivat saaneet minut hieman huolimattomaksi enkä lainkaan huomannut sitä faksia… ajoissa.

Hyvin pian sain huomata puhelimeni soivan lähes jatkuvasti kun ihmiset luulivat sähköpostiongelmiensa johtuvan omasta työasemastaan. Ei sitten ollut hetken lepoa loppupäivänä. Puhelintani en sentään ollut hävittänyt.

Tämä aamupäivä tuntuu olevan poikkeus aiempaan viikkoon siinä mielessä, että kaikki mitä olen tehnyt, on mennyt nappiin. Sain kahvin keitettyä, sain luettua sähköpostini, sain vastattuakin niihin ilman että osa vastauksista olisi hävinnyt ennen lähetystä, sain jopa neuvoteltua kollegan kanssa ensi viikon yleissuunnitelmasta ja niin edelleen. Oloni on kuin eri miehellä, tänään ei varmastikaan voi mennä mikään pieleen.

Blogsome, siis tämä kapinen blogipalveluntarjoaja ryssi tänään jotain, enkä ollut itse siinä edes osallisena. Sisältöä ei onneksi hävinnyt, mutta se hetki kun olisin ollut kirjoittamassa loppupäivästäni, meni jo. Joten ihan kostoksi softan tarjoajalle, ja valitettavasti lukijoille, en ala uudestaan hahmottamaan. Siitä kohtaa hävisi kyllä kaikki mielenkiinto toistaa itseäni tämän enempää.

En jaksa kyllä uskoa että perjantai olisi yhtään muuta viikkoa parempi.

Otsikostakin voi jo jotain päätellä, ei toki tarpeeksi. Tänään kävi taas vähän isompi vahinko. Muiden kiireiden vuoksi niputin kaksi keikkaa liian lähelle ajallisesti toisiaan ja sutta tuli. Toinen keikka olisi ollut uuden tulostimen asentaminen ja toinen käyttöjärjestelmän uudelleen asennus minusta riippumattomista syistä.

Olin mennyt toisen “asiakkaan” luokse ja kysynyt että “tännekö piti asentaa?” johon olin saanut vastaukseksi vain että “juu, käyn syömässä sillä aikaa”, ja ryhdyin toimeen. Tuon format C: käskyn suorituksen jälkeen huomasin sellaisen pienen virheen että koneen vieressä oli ikivanha tulostin jonka johtokin roikkui siinä päällä, ja tämän vieressä uusi tulostin paketissaan. Eli, olin mennyt kyllä oikean henkilön koneelle, mutta väärän korjaustoimenpiteen kanssa. Pahimman laatuinen sekaannus ongelmien kanssa keskenään.

Nyt sitten tuo henkilö joka olisi tarvinnut uutta käyttöjärjestelmäasennusta, ei saanut vielä sitä, eikä kyllä tulostintakaan joka oli nyt sitten myös uutta käyttöjärjestelmäasennusta odottavan koneen vieressä.

Eilinen päivä oli vaikea, voin myöntää. Se vaikeutti jopa nukkumistani, pyörin ja kierin jatkuvasti havahtuen hereille. Tänään vähät unet kostautuivat töissä sitten lähes välittömästi. Voisi jopa sanoa että kosteutui.

Välittömästi päästyäni töihin, eräs alueeni työntekijä pyysi apua koneensa käynnistyksen yhteydessä ilmenneisiin ongelmiin. Hän ei edes suostunut tarkentamaan ongelmia vielä soittaessaan, kuulosti vain tuohtuneelta. Otin kahvikuppini mukaan ja suunnistin kohteeseen. Päästyäni paikalle, tutkin hieman käynnistyksen ongelmia. Konetta ei vain oltu sammutettu oikein ja käyttöjärjestelmä valitti tästä, ja käynnistyi kuitenkin oikein kun jätti nämä valitukset huomiotta. Ongelma siis tuntui olevan ratkaistu. Yhtä pikku lisäongelmaa lukuunottamatta, eli onnistuin väsyneenä vahingossa kaatamaan kahvini tuolle näppäimistölle. Se siitä näppäimistöstä. Lähdin hakemaan uutta, ja tuotuani näppäimistön, hävisin paikalta juurikaan mitään sanomatta.

Paremmat huomenet lukijalle.

Nyt jo muutamassa kirjoituksessani mainittu projektipäällikkö ei aamupäiväisen perusteella ole mikään rento kaveri. Hän oli soittanut pomolleni, siis lähinnä yläpuolella oleva esimieheni, ja pyytänyt tätä rajoittamaan niitä töitä mitä minä saan tehdä. Hienoa kannustusta. No pomo oli tosiaan sitten soitellut minulle ja ehdottanut pientä rajaa työalueeseeni. Koeluontoisesti kuulemma. Hän kertoi etten saisi loppuviikon aikana, ja mahdollisesti myöskään ensi viikon aikana puuttua minkään palvelimen tiedostoihin, asetuksiin enkä käyttäjäoikeuksiin. Sitä varten on kuulemma olemassa sysadminit. Tottahan tuo, joten minä keskityn sitten työasematukeen vastaisuudessa. Mikäli tämä viikko sujuu hyvin, hän harkitsee rajojen poistamista tästä tapauksesta ensi viikon aikana.

Mitenköhän se meidän työpaikan paineensietokyvyn parantamiseen tarkoitettu virkistystoiminta olikaan järjestetty. Voisin kohta anoa koko määrärahan käyttämistä yksinomaan itseeni. Olisi edes ilta jo.

Kuten arvata saattaa, ei mennyt ihan putkeen eilinen kovalevyn pelastus. Päästyäni töihin, tuo samainen projektipäällikkö tuli kyselemään pelastamiani tietoja. Kerroin kopioineeni nuo tiedostot myös hänen kansioonsa palvelimelle, ja hän pyysi sen jälkeen poistamaan omalle raid-asemalleni jääneet tiedostot ja antamaan tuon hajonneen kovalevyn takaisin. Kuulemma tiedot liittyivät johonkin uuteen projektiin josta ei saanut kertoa muille kuin projektiin osallistuville.

Tein työtä käskettyä, tyhjensin omat kopioni varmistettuani että palvelimelle oli tosiaan kopioitu pelastetut tiedostot. Kun olin saanut oman koneeni siistittyä näiden osalta, ja varmuuden vuoksi tein muutamat päällekirjoitustoimenpiteetkin, projektipäällikkö soitti kiireisen oloisena että minun pitäisi poistaa nyt sitten palvelimeltakin ne tiedostot, kunhan hän on saanut ne kopioitua. Jälkeenpäin sain kuulla, että vastaanotossani oli ollut hieman vikaa, koska olin aloittanut palvelimelta poiston liian aikaisin. Hän oli sanonut “VASTA KUN OLEN SAANUT KOPIOITUA NE” ja minä olin kai sitten kuullut “olen vasta saanut kopioitua ne”. Ihan kaikki tiedostot eivät kuitenkaan hävinneet, onnekseni, ja työpaikkani onneksi, poistamani tiedostot oli sellaisia joista oli kopio muilla projektiin osallistuvilla.

Ja nyt on vasta tiistai.

Loppujen lopuksi tästä maanantaista tulikin hieman pidempi kuin olin toivonut ja odottanut. Hieman ennen töistä lähtöä, erään projektipäällikön tietokone temppuili aavistuksen verran liikaa, eli ensin meni käyttöjärjestelmä jumiin, ja siinä kohtaa ainoa vaihtoehto oli käynnistää kone uudelleen, jonka jälkeen kovalevy antoi mukavan ilmoituksen Read I/O error. Tästähän projektipäällilkkö riemastui ja sanoi että kovalevyllä olevat tiedot on PAKKO saada talteen ja pelastaa vielä samana päivänä. Eli tiesi ylitöitä.

Ei muuta kuin sitten kovalevy irti ja työhuoneelle pelastamaan mitä pelastettavisssa oli. Kerroin tuolle “asiakkaalle” jo varmuuden vuoksi, että on olemassa mahdollisuus että kaikki tiedot ovat hävinneet ja että toivottavasti varmuuskopiot olisivat palvelimella jossain. Ilmeestä päätellen hän ei joko tiennyt varmuuskopioista, tai sitten hän vain halusi varmistaa etten hävittäisi itse mitään lisää, sillä hän sanoi että “ne tiedot nyt vaan kaivetaan tältä levyltä, eikä mitään mutinoita”. No siinähän sitten sai yrittää parastaan. Onneksi en saanut seuraa normaalin työajan ulkopuolelle asti tästä kurttuotsasta. Loppujen lopuksi suurimman osan tiedoista saikin pelastettua, lukupäät olivat ilmeisesti virheen aikana olleet sen verran “rauhallisella” alueella, ettei minkään tiedon päälle oltu kirjoitettu, eikä varsinaisesti fyysistä vikaa levystä löytynyt. Ohjelma millä kopioin sektori kerrallaan tietoja raid-asemalleni kyllä kaatui muutamaan kertaan, joten jäänee seuraavaksi päiväksi sen selviäminen, sainko kaiken talteen vai hävisikö tuossa rytäkässä sitten jotain lisää.

Tänään tehdessäni tavallista maanantaikierrostani, muutama työntekijä valitteli etteivät pääse palvelimella oleviin kotikansioihinsa, joten jouduin valitettavasti heti aamusta töihin. Kyseltyäni mitä heillä tuolla palvelimella oli, ei onneksi vastaukseksi tullut mitään kriittistä. Kävi nimittäin niin, että ajan säästämiseksi, onneksi koneet olivat melko lähekkäin, ryhdyin korjaamaan ongelmaa molemmista koneista samanaikaisesti, toisen tehdessä jotain, tutkin toista ja toisin päin.

Tässä pääsi sitten käymään niin, että jossain kohdassa menin sekaisin kumpi kone on kumpi, ja onnistuin hävittämään molempien käyttäjien kotikansiot tuolta palvelimelta. Jäi sitten kahvit juomatta. Onneksi tosiaan ei ollut kriittistä. Luultavasti minun ei ainakaan tällä viikolla tarvitse samoja ihmisiä käydä “auttelemassa”.

Heräsin juuri. Kello on kohta kuusi iltapäivällä. Onnistuin ilmeisesti hävittämään sunnuntainkin. Mitäs tässä oikeastaan muuta enää voi. Ehkä varaudun vain huomista varten sitten.

Olin kirjoittanut tänne pitkästä aikaa kunnon tekstin, pitkä ja kauaskantoinen, mutta se perkele hävisi. Painoin kyllä tallenna, mutta selain vain jäi jumiin ja kun yritin katsoa mihin se teksti oli tallentunut, huomasin ettei se ollut mihinkään tallentunut. *Puff* se hävisi suoraan bittitaivaaseen. Ja voitte olla varmoja etten jaksa kirjoittaa sitä uudestaan. *Puff puf PUFF* hävisi nimittäin innostuskin.

Kuulin lisää ongelmia eilisestä. Hajonneen palvelimen varmuuskopiot olivat hävinneet, heräsi epäilyjä että juuri hajoamisen aikana oli jotain toimintoja kesken noihin varmuuskopioihin liittyen. Eipä siinä kyllä sitten omat keinot enää riittäneet tilanteen äydelliseen korjaamiseen. Niinpä Pomo kyllä kertoikin että minä voin siirtyä pois siitä urakasta. Ei jäänyt harmittamaan mahdolliset ylityöt perjantaiksi.

Näin taas tämäkin viikko. Hyvät viikot näköjään hävinneet kauas menneisyyteen. Odotan kiihkottomasti lauantaita.

Olin hieman harmissani eilisestä palvelimen hajoamisesta ja jätin tänään väliin joka perjaintaina olevan palaverin jossa osastollamme on ollut tapana käydä läpi missä meni vikaan ja mitä tehtiin kunnolla. Todennäköisesti olisin kuullut nimeni mainittavan taas liiankin monta kertaa tuossa ensiksi mainitussa kohdassa. Nähtäväksi jää miten loppupäivä sujuu.

No niin se siitä epäilystä oliko viimeöinen uni ennakoiva vai ei. Eräs palvelimemme alkoi oireilemaan huolestuttavasti hieman puolen päivän jälkeen ja osastollamme päätettiin ajaa diagnoositestit ja muutenkin tarkistaa varmuuskopioiden tila. Jonkin aikaa diagnosoinnin alettua käytössä oleva virtalähde sanoi sopimuksensa irti hieman inahtaen, ja liian nopeasti sen jälkeen työt vastuulleen ottanut varavirtalähde teki saman tempun. Meillä oli siis palvelimesta hävinneet molemmat moottorit niin kuin tuossa unessani. Tässä tapauksessa tosin tilanteelta hävisi pohja välittömästi. Jäi sitten hieman kesken tuo diagnosointi, mutta itse epäilen oireiden tosiaan johtuneen tuosta huonosta virransaannista, joten kunhan joku saa henkiin kyseisen palvelimen, jos saa, niin diagnosointia voikin jatkaa aivan eri näkökulmasta, eli tarkistaa hajosiko “kolarissa” mitään. En sentään itse ollut aiheuttamassa virtalähteiden hajoamista. Olihan niissä toki hieman pölyä, mutta erään mainoksen sanoin, en se minä ollut.

Näin unta olevani valtavassa rahtikoneessa lentämässä jossain aution alueen yllä. Tai no siis matkustajana, en lentämässä sitä konetta. Muutama tunti nousun jälkeen, pilotti ilmoittu kaiuttimien kautta että molemmista moottoreista ovat tehot hävinneet ja kone joutuu tekemään pakkolaskun ja ettei kuitenkaan hätää ole koska jostain syystä juuri tämä rahtikone ainoana maailmassa pystyy vielä liitämään turvallisesti. Rahtinakin oli vain jotain turhia tietokoneen osia, hän lisäsi. Jätti sanomatta että niiden tietokoneen osien laatikoissa luki Cray. No enpä sitten kauheasti huolestunut, mietin vain mitä niille osille käy ja ryhdyin selaamaan rahtiluetteloa jotta osaisin tarvittaessa etsiä koneesta katoavia osia.

Koska olimme lentäneet varsin korkealla, moottorit hiljaisina liitäen, tunnelma oli aavemainen kun ei kuulunut kuin suhinaa ympäriltä eikä kukaan puhunut mitään. Olinhan yksin ruuman puolella. Näin meni vielä yllättävän kauan aikaa, kunnes ruumasta alkoi kuulu omituista natinaa ja rutinaa ja päätin mennä kysymään pilotilta pitäisikö asiasta huolestua lisää. Päästyäni ohjaamoon, rutina voimistui nopeasti ja pilotti katsoi lentoperämiestä melko vakavasti ja yllättäen kone tärisi suunnattomasti ja nytkähti voimallisesti. Kysyin pilotilta että mitähän mahtoi tapahtua, johon tämä vastasi katsoen rahtiruuman kamerakuvaa näyttävää pientä mustavalkoista kuvaa, ettei enää tarvitsisi ainakaan rahdin rikkoutumisesta tai katoamisesta olla huolissaan, sillä lentokoneesta oli juuri tippunut suurin osa ruuman lattiaa ja kaikki ruumassa olleet rahdit siinä samalla.

Tätä unta mietin lievästi häiriintyneenä koko aamun ja osan päivää tähän saakka ja toivoin ettei kyseessä ole mikään ennenuni.

Iltapäivä töissä meni vähän niin ja näin kun kaikki vähänkään lakiasioita seuraavat, lähinnä lakiasioiden osasti firmassa, seurasi tuota lain vääntöä ja kääntöä. Ja miten tämä minuun liittyi tämä seuraaminen? No jostain syystä lakiheput olivat päättäneet seurata äänestyksestä tihkuvia tietoja ikään kuin kyseessä olisi jääkiekon finaalit, oikeen porukalla seurailivat, ja jokainen joka sitten ei jäänyt oman koneensa/työpöytänsä ääreen istumaan, pyysi minua tarkistamaan kaiken mahdollisen koneistaan. No eihän siinä ehdi kaikkia läpi käymään, mutta huomasinpa vain kuinka lähes joka koneesta oli kadonnut kaikenlaisia mediatiedostoja.

Saisi Karpela hävitä eduskunnasta, vilpitön Hävittäjän mielipide.

Eräs firmamme työntekijä soitti kovin ihmeissään ja pyysi käymään katsomaan tietokoneensa kelloa. Hän oli kovin paljon harmitellut kun jo nyt kolmatta päivää kaikki sähköpostit ja muut dokumentit oli varustettu väärällä aikaleimalla ja muutenkin kone toimi epäluotettavasti. Tuo väärä aikaleima tietenkin häiritsi siinä mielessä että sähköpostien aikalajittelu meni hieman selälleen.

Käynnistin konetta muutaman kerran uudestaan, ja vaikka olin käsin muuttanut kellonajan jokaisella kerralla uudelleen, jokaisen käynnistyksen jälkeen se oli taas väärässä. Tämäpä hienoa, ajattelin ja parit kahvit juotuani tulin siihen tulokseen, että bios:in paristo oli luultavasti hävittänyt voimansa. Vaihdoin uuden pariston ja kävin läpi asetukset ja homma oli sitä myöten selvä. Tämä “vika” on kyllä käyttäjän kannalta varsin harmillinen koska se ei kerro tietämättömälle yhtään mitään mistä ongelmat voisi johtua. Tosin tietämättömälle ei kertoisi luultavasti mikään muukaan mistä ongelmat johtuvat.

Aiemman tekstin perusteella voisi luulla että kärsin akuutista pitkäaikaismasennuksesta lyhyellä aikavälillä, mutta eipä tässä niin päässyt käymään. Jouduin tekemään oikeasti töitä koko iltapäivän sellaista kyytiä että hävisi koko elämän tarkoituksen katoaminen tästä päivästä. Toivottavasti ei tule takaisinkaan kovin pian. Ja vaikka kuinka moni olisi odottanut, en tehnyt virheitä lainkaan. Huomenna onkin jo keskiviikko, ja puolet viikosta kohta takana. Nyt vielä kun pomo jättäisi myös loppuviikoksi rauhaan, niin menisi oikein sutjakkaasti.

Mietin tämän aamun työni mielekkyyttä. Eilinen meni kohtuullisen mukavasti, tämäkin aamu alkoi ihan ok, mutta hiljalleen alkoi tuntua siltä että juoksen oravanpyörässä. Stressaava työ, liian vähän harrastuksia ja työn ulkopuolella kavereita ei juuri lainkaan. Tajusin motivaation rämpiä työssä/elämässä/kaikessa eteenpäin hävinneen. Ainakin täksi tiistaiksi.

Koko mieliala saattoi toki tulla liian hyvin alkaneesta viikosta, ja kun tämä tiistai nyt ei kovin hohdokas vähemmän yllättäen ollut ainakaan alussa, voisin kuvitella tuon fatalistiselle polulle johtavan päätelmän johtuneen siitä seikasta.

Olisi ikävä huomata että liian hyvä maanantai saisi minut hävittämään teoreettisen logiikan ajattelumallin päästäni
Ehkä odotan kunnes pääsen kotiin. Tämä aamu pyöritti selkeästi liikaa kierroksia kuminauhamoottoriini.

Tänään lähdin aamukahvien ja palaverien jälkeen kiertämään alueellani työskentelevien toimistokuutioissa ja työhuoneissa kyselemässä onko viikonloppu taas “jostain oudosta syystä” sekoittanut tietokoneita. Näin on käynyt ennenkin ihmisten jäätyä ylitöihin ja sitten saaneet sotkettua koneitaan ilman että tuki on paikalla. Teen tällaisen kierroksen nykyään aina maanantaisin ihan vapaaehtoisesti juuri tästä “viikonloppumysteeristä” johtuen. Samalla huomaan hieman että millaisella jalalla sitä on noustu viikon alkuun, lähinnä siis tiedustelua tulevan varalle, ärtyneet käyttäjät soittavat apua herkemmin ja ovat vaikeampia tapauksia.

Tämän viikon maanantai oli kyllä tuon kierroksenkin osalta siitä erikoinen, että kaikilla toimi koneet hienosti, kukaan ei ollut mörkönä ja kukaan ei valittanut mistään. Olo oli hieman epätodellinen, näin ei ollut käynyt todellakaan montaa kertaa. Tästä päivästä jäin vain ihmettelemään ovestani löytämääni lappua. Olin ajatellut ottaa sen mukaani, kotiin tai silppuriin, mutta lähtiessäni töistä, tuo lappu oli hävinnyt ja tilalla oli pieni Post-It™-lappu jossa oli kumileimasinasenteinen teksti “anteeksi”. Voitte kuvitella että olin hieman ihmeissäni.

Päästyäni töihin, huomasin miksi ainakin meidän työpaikalla kuluva kuu on Loka-kuu. Joku oli kiinnittänyt työhuoneeni oveen lapun jossa minua kehoitettiin olemaan huolellisempi tavaroiden/töiden suhteen. Kirjoitin tuohon lappuun “ole itse huolellisempi” ja jätin sen oveeni roikkumaan. Siinähän sitten nauraa ohimennessään.
Onneksi sentään pääsin työhuoneeseeni, siis ilman vahtimestaria. Talonmies oli havainnut avainnippuni talomme edessä ja palautti sen avatessaan oveni perjantaina, näin ollen työpaikallakaan ei tarvittu lukkojen vaihtoa suorittaa. Siitäkin olisin varmasti kuullut pitkin viikkoa.

No niin, sunnuntai päästy melkein loppuun saakka, voi melkein odotella sitten enää seuraavaa työpäivää taas. En juuri mitään tehnyt koko päivänä, mitä nyt televisiota yritin katsella, mutta digiboksi hävitti kaikki kanavat. Melko epäkivaa.

Yritin tänään kovasti. Yritin todella kovasti, mutta en päässyt ruoanlaitossa kovinkaan pitkälle. Yritin tehdä makaronilaatikkoa, mutta jokainen makaronipussi minkä sain auki, aukesi väärästä päästä. Lattialle pääsi kaikki kolme pussillista makaronia. Pizzan olisin tilannut mutta kaikki pizzalistat mitä niitä nyt on toimittajia, olivat hävinneet edellisessä siivouksessa tai jossain vastaavassa toimituksessa. Söin sitten pelkän jauhelihan ja join sen maidon mistä munamaito piti tehdä. Parempaa sunnuntaita odotellessa.

Tuota niin, puolen päivän aikaan kävi selväksi että firmamme viidakkorumpu oli alavireinen, eikä soveltunut tänään ollenkaan betoniviidakkoon.

Nuo paperit oli tosiaan minulla, ja tosiaan olin hävittänyt ne, siis hukannut, en hävittämällä hävittänyt. Tämän verran oli selvää, mutta olin saanut alun perinkin väärät paperit, joten olin tehnyt eri mokan kuin mistä en halunnut saada syitä niskoilleni.

Tästä huojentuneena menin kertomaan niistä papereista jotka nyt muistin hävittäneeni ja kerroin samalla kuinka huojentunut olin. Ja taas moka, ne paperit jotka olin hävittänyt, niitä EI olisi saanut hävittää. Näin siis meni hyvin tämä viikko loppuun asti, kaikilla muilla kuin minulla.

Kuulin firman viidakkorumpujen kautta, että jotain papereita jotka oli määrätty hävitettäväksi, ei oltukaan hävitetty, ja kuulemma tuo urakka olisi jostain minulle täysin epäselvästä syystä ollut minun urakkana joskus jo pari viikkoa sitten. Päätin hävittää itseni hieman huonommin paikalla olevaksi loppupäivän ajaksi.

Pomo kiitti hyvin tehdystä työstä niiden palvelimien puhdistuksen kanssa, ja muisti mainita ihmetelleensä kuinka hyvin olin siivonnut myös omat jälkeni. Hymyilin hänelle nöyrästi. En ollut ajatellutkaan pomoni kiinnittävän asiaan näin paljon huomiota.

Sain tänään uuden pysyvän kulkukortin sen hävinneen tilalle. Samalla sain myös bussikorttini, se oli hienoa. HRM totesi kyllä etten saisi hukata tärkeitä kulkukortteja kovin usein. Hymyilin hänellekin nöyrästi. Mukava päivä enimmäkseen, mitä nyt ne avaimet harmittaa.

Yöllä oli satanut ja maa siis oli märkä. Sain tänä aamuna huomata että myös puista pudonneet lehdet olivat märkiä. Huomasin lisäksi sen millaisia märät lehdet ovat asfaltilla. Liukkaita ja niinpä lensin perseelleni. Tällä kertaa ei murtunut mitään.

Töihin päästyäni etsin työhuoneeni avaimia jotka olivat siis samassa nipussa kotiavaimieni kanssa. Nippu ei ollut taskussani. Näytti hieman siltä että olin kaatuessani hävittänyt avaimeni. Vahtimestari oli jälleen nyreänä, mutta minkä asialle mahtaa. Kotiin pääsy sapettaa vielä enemmän. Ja tietenkin avaimien katoaminenkin.

Onneksi tänään ei tapahtunut muuta erikoista töissä kuin tuo kirjainsekaannus. Ehti nimittäin kotiin tultuani käydä hassusti kun huomasin ruokakaupassa pakanneeni jäljessäni tulleen henkilön ruokatarvikkeet kassiin ilman sen terävämpää huomiointia, ja lähtenyt niine kasseineni kotia kohti. Ja tietenkin ostoksissa oli kaikkea muuta kuin varsinaisesti ravinnoksi kelpaavaa.

Ollaan sitten nälässä huomiseen, jos vaikka jaksaisi sitten töissä skarpata hieman enemmän.

Havitin aakkoset tanaan aamulla omasta tyokoneestani. Se oli aika outoa. Jaksoin haaveilla niista jonkin aikaa ennen kuin pomo tuli kertomaan etta mikrotuen kaytossa olevista koneista tulisi pikkuhiljaa havitella niita jotka eivat toimi 100% varmasti aakkosten kanssa. Halpoja koneita suurin osa kuitenkin, toivotaan sitten etta saan maararahoja uusien koneiden hankintaan.
Kysyin pomolta, joudunko tosiaan poistamaan jokaisen koneen jossa edelleen on aakkoset toiminnassa. Vastaukseksi sain viikon aikaa. En oikein ymmartanyt tatakaan ohjeistusta sitten.

Ihan pienen harhautuksen vuoksi jäin tänään töihin pidemmäksi aikaa kuin normaalisti, pomo saattaisi jopa uskoa onnistuneeni siinä selkeästi vain rangaistukseksi annetusta ylityöurakasta. Niin ei olisi pitänyt tehdä.
Olin laittanut bussikorttini samaan rintataskuun sen saamani tilapäisen kulkukortin kanssa, ja minulle oli luvattu että huomenna saan uuden pysyvän kulkukorttini hävinneen tilalle. No kun sitten lähdin myöhemmin töistä, niin ettei rakennukseen jäänyt kuin vartija joka sekään ei tunne edes minua, piti minun samalla palauttaa se tilapäinen kortti. Eipä se ollutkaan ongelma, vaan se, että olin ottanut tuon bussikortin samalla otteella taskusta ja sujauttanut sen henkilöstöpäällikön oven vieressä olevasta, tätä varten tehdystä luukusta sisään. Ja samalla siis bussikortti. Huomasin hävityksen kauhistuksen vasta kun olin kävellyt lähdes kilometrin bussipysäkille. Lähempänäkin tietenkin olisi ollut pysäkkejä mutta en tahtonut vaihtaa bussia kesken matkan. Olin nimittäin onnistunut hävittämään firman kannettavan vaihdon yhteydessä noin vuosi sitten ja sen jälkeen samalla oli hävinnyt luonnollisesti myös kertyneet bonukset joulua ajatellen. Bussivaihdot poistuivat harrastuksistani silloin. Nyt siis jouduin kävelemään yli 5 kilometriä. Miedosta lievään vitutukseen sentään olen oppinut tottumaan.

Se eilinen hävittäminen ei ollut kovinkaan pomon mieleen, joten sain tänään pakollisia ylitöitä. Pomo antoi listan palvelimista jotka täytyisi imuroida sisältä, tehtävä jota en kylläkään mitenkään ymmärtänyt, palvelinhuoneen ilma on suodatettua eikä palvelimien sisällä siis pitäisi olla mitään imuroitavaa.
Olin saanut tilapäisen kulkukortin tätäkin tehtävää varten ja olin hakemassa pientä, tietokoneiden imurointiin soveltuvaa imuria kun aloin miettimään hommaa uudemman kerran. Päästyäni omalle työhuoneelleni missä sen imurinkin piti olla, ei tosin ollut, hävinnyt jälleen sekin, huomasin ettei kädessäni enää ollutkaan tuota palvelinlistaa, vaan tämän viikon ruokalista työpaikkaruokalaamme.
Olin siis hävittänyt ylitöitä aiheuttavan listan ja mietin kerronko pomolle siitä. Totesin että pomo saattaisi hävittää kohta työpaikkani mikäli jäisin tästäkin kiinni, päätin siis olla aivan hiljaa ja toivoa että palvelinhuoneen ilmansuodattimet ovat vielä tallella.

Tänään tosiaan aamupäivästä pomo soitteli että sen sihteerillä oli jotain ongelmia sen tietokoneen kanssa. Vastailin että tuun kattomaan ihan kohta, olin hävittäny kulkukorttini enkä siis päässyt ylempiin kerroksiin edes.
No, pääsin sitten jonkun pukuherran perässä kulkemassa pomon toimistoon ja aloin katsomaan sitä konetta että mikä vaivaa. Selvä peli, Windows oli onnistunut hävittämään sihteerin profiilin, ja yritin palauttaa sitä. Se onnistuikin hetkeksi, mutta sitten kävi niin että käytöjärjestelmä katosi.
Oli siinä hieman korvissa pitämistä kun piti pomolle kertoa että sekä sihteerin että pomon kalenteritiedoista oli varmuuskopio kuukauden takaa, mutta puolivuotta eteenpäin… niin ne oli siis hävinny.

Hyvin alkoi, hävitin salasanani tänne. Ja myös salasanani sinne mihin sen salasanan muka saisi pyydettyä sen jälkeen kuin sen on hävittänyt. Mitenhän tämä tästä taas.